Tiitiäinen

En koskaan uskonut 
satuolentoihin
en ennenkuin tapasin sut
maanläheisen 
luonnonlapsen sisällään 
pitäneen ihmeen

En koskaan uskonut 
ensi silmäyksen rakkauteen
tunnemyrskyn hullaannuttavuuteen
satua kuten sinäkin

Viljaisten peltojen laidoilla haaveilleen
veden voimasta voimaantuvan
sielultaan herkän haaveilijan 
hurmasi ritari keskeltä asfalttiteiden

Näki ihmisen polullaan eksyneen
saattoi sateelta turvaan 
otti askeleen lupaa kysyäkseen
ensi suudelman huumaan

Olet se mitä etsinyt oon
olen herännyt eloon