Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Iso on hauta ison talon isännän
iso on kirkas malja isännän lähtiessä
iso on puukko veren kylmetessä
isolla sillalla joki ylitettiin
iso on maansa isoja puhuville
iso on sana isossa kirjassa
iso on vala isolle totuudelle
huominen nousee tämän päivän auringosta
laskee tänään taakse suurien salojen
© HH, 2014
Kommentit
Tässäkin runossa loppu nousee erityisesti esille, kauniina ja toiveikkaana.
Pidän tästä paljon. Erityisesti lopetuksesta, siinä on jotain jylhää ja vanhaa.
niin todellisen tuntuinen, varakkaan ihmisen lähtö, loppu on kuitenkin elämän jatkuvuudesta kuvaava
Sivut