siellä ei koskaan ihminen puhu
ei etenkään turhaa paskaa
ei etenkään yhtään paskaa
siellä ei koskaan ihminen
kuule kuin äänensä
siinä kanteleen sointujen virrassa
kuuluu nauru ja ilo
painaa sydän ja suru
ei etenkään turhaa paskaa
ei etenkään yhtään paskaa
siinä kanteleen vienossa äänessä
pysyy ihminen
oman elämäsnsä kanssa
niin paikallaan, niin paikallaan
eikä pelkää kuin hiljaista metsää.
27.8.2018 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut