jota kuuntelin yhdeksäntoistavuotiaana
muistan arat käteni ja leveät puheet
elämän kuoleman ja elämänpelon välillä
vaatimukset itselleni maailmasta
jossa kaikkialla on rauha
pitkät hiukseni, pitkät hiuksesi
ja kaikki sen ajan lupaukset
ei sen aikaiset unelmat
ole täysin unohtuneet
nykyään taas nukun pitempiä öitä
ja välillä riittää sekin
että aamulla nousee aurinko
ja päivällä joku kävelee
yhdessä kanssani vesisateessa
yhdessä yhden saman unelman kanssa.
27.10.2018 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut