yksitellen rikkoontuivat
raapiessaan suruun itseään
koko elämäsi vaurioitui
ripotteli muistoja kuin nuotteja
toinen toisensa jälkeen
ylemmän rivin koskettimilla
kertoi uutta sävelmää
sävyillä joihin kaipaus
ei enää kuulunut
polkimilla painoit niin syvältä
koko sydänveresi annoit virrata
uutta kevättä odottaessa
vuoden pimeinä aikoina
jolloin harmaa ja musta
olivat melkein kuin yhtä
nimi on nimi
mutta päivän katse kuin illan
yhtä tummana loistit
kuin pimeä yö ja hämärä aamu.
12.11.2018 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut