ehtinyt kunnolla matkustamaan
sismpäänsä
määränpäähän, tuntemattomaan
jätti yksi toisensa jälkeen
katuvalot taakse
kylien ja kaupunkien
elämänsä, ohituskaistalta
haaveili jostain, mitä ei
ehkä uskonut edessään näkevänsä
ei pahuuttaan, eikä hyvyttään
suojeli pimeät päivät, valoisat yöt
suojeli sankarin viittansa
alla kauneintaan, pehmeintään
itseään vihalta, itseään rakkaudelta
itseään kaikelta siltä väliltä
ja niiden ulkopuolelta
jätti elämänsä puhaltamatta eloon
jätti elämänsä surunpiirtoja vaille
ilonsiivuja kokematta
vasta sitten, kun
löysi itsestään sydämensä
näki lopulta enemmän.
25.11.2018 © HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut