Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Etsin ruutujen välistä pakopaikkaa
sanojen keskeltä turvaa
piiloutua, hiljentyä
etsin ihmistä ymmärtämään katseesta
lauseitani kuunneltaviksi ja
sinutkin kuultaviasi
etsin metsää, hiljaisuutta
hyvää kokonaista hetkeä
lumen pinnasta jälkiä
joita ei tarvitse seurata
joita voi vaan katsoa
minä etsin jotain
mitä en osaa määrittää
täällä minä elän
© HH
Kommentit
Minäkin etsin, kuten jokainen. Tavallaan.
Täällä kuitenkin eletään, parhaan taitomme mukaan.
Onneksi minulla metsä lähellä, sieltä saan aina vastaukset.
H i e n o runo, ehyt kokonaisuus.
Taas hieno ja mielenkiintoinen runo, hyvää pohdintaa kauniissa muodossa.
hieno ja ehjä runo. pidän.
Aivan upea runo tämä. Hiljaisuus on haltija hieno kuurametsän sinertävässä valossa.
Siunauksellista joulua!
Herkkä, pohtiva runo
Melankoliaa, syvyyttä, tunnetta... Hieno.
Puhuttelee minua tämä. Hieno.
Hyvin tulee esiin oikealla tavalla etsijä,pidän.
Sivut