jonain aamuna unelmani eivät saapuneet
menivät ohi kuin kiireinen kevät
leivänpaahtimesta ei noussut mitään
eikä ollut aikaa katsoa peilistä
kaikki valuivat ohi kuin arpakuutio
vakiintuneet sattumat päivästä toiseen
uudelleen maalattu pihakeinu kaikkien käytössä
silti niin hiljaa, silti kenenkään käyttämättä
lumet tulevat yhä uudelleen
kuin lauantai-illan saksalaiset dekkarit
se uudenlainen ja kukoistava hetki
piti alkaa tässä ja nyt
mitä kutsumme elämäksi
lumet tulevat yhä uudelleen ja uudelleen
takatalven piinana toinen toisen jälkeen
se kaikki on pimentyvää iltaa
palavia katuvaloja eri tieosuuksilla
© HH, 2012
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sykähdyttävä.
Tässä tulevat mieleeni lapsuuteni ajat.
Kiehtovia tuokiokuvia ja hienoja vertauksia.
Aina eivät unelmat saavu...herkkä runo
Sivut