Kahvikuppi on kehys

Nyt kahvikuppi on kehys
siinä on tipppoja maitoa
mieli on vuosissa kiinni
yhteisissä muistoissa
tarinoissa
elämäksi tätä kutsutaan

aurinko paistaa
maanantai on tullut kaupunkiin
kaikkialle vaaditaan puhtaanapitoa
ei elämä mene näin
ei elämää voi siivota noin vain

se on edessä, takana, sivuilla,
ylhäällä ja alhaalla
ei elämää voi hakea
tyhjentää kuin jäteastiaa
maailma väritetään joka päivä
joka hetki piirtää jotain lisää

minä olen tässä kuvassa yksin
olen kuitenkin yhtä aikaa sinun kanssa
hymy on ilmansuunta johon kuljen
puiden oksat heiluvat nopeudella
joka on mieleni nopeus
mihin tahansa suuntaan

valoa tulee eri suunnista
kirkasta, himmeää ja pimeää

on asioita jotka eivät katoa
on ihmisiä joita ei voi hävittää
heitä ovat kaikki
heitä ei tarvitse erikseen luetella
ovat kuin lintuja
joiden äänen haluaa tunnistaa aina

kirjoitin yhden säkeen väliin
se ei ole anteeksipyyntö
eikä muistutus nöyryydestäni
se on sallttu
koska sääntöjä ei ollut
saa mennä takaisin lähtöruutuun
jos siltä tuntuu

niin, kerrroin jo
että aurinko paista
se on vain yksityiskohta
yksi pinta-alahavainto
kuin ovat muutkin

nyt en näe ihmisiä
enkä koneita
niiden laulu on erilainen
kuin lintujen vallankumous
joiden ääni
kuuluu sisiälleni voimallisemmin

kauvikuppi on kehykset
se ei ole maailman reuna
pyöreällä ei ole reunoja
jokainen tekee ne sisälleen
tai ei tee niitä ollenkaan

kahvin laatu
ei määritä ehkä mitään
tai en tiedä
nyt
minulla ei ole millekään määritelmää

näin on hyvä
vieläkin elämä on hyrrä,
hulahulavanne, vierivä pallo,
muotoseikka,
radio-ohjattava mielipiteiden käyrätorvi
nuotti, joka ei kuulu joukkoon
ankarin silloin,
kun yrität olla phmeä

sydämen lämpötila,
mikä se on -
tarvitseeko siitä tietoa,
tarvitseeko muutakaan

pieni itku kuului
pienen ihmislapsen yhteys maailmaan
sydämen kokoinen tekstiviesti

anna kätesi
anna minulle lämpö sittenkin
lapsi tietää ehkä
kuinka maailman on aikuisten

lintujen laulu
on tämän maanantain vallankumous

kahvi on lopussa,
on aika välimerkille

17.6.2019 (C) HH