Tänään katson valkeaa yksiväristä,
johon hohtaa sävyjä.
Muistan samalla ystäviä
kohdattuja maailmoja
ilman rajaviivoja
kellojen tikittämätöntä aikaa.
© HH, 2012
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Tänään katson valkeaa yksiväristä,
johon hohtaa sävyjä.
Muistan samalla ystäviä
kohdattuja maailmoja
ilman rajaviivoja
kellojen tikittämätöntä aikaa.
© HH, 2012
Kommentit
Hieno runo
Universaalinen
rakkaus..
ystishali
♥ღ
oikeesti syvälleluotaava
Kaunis ja eleetön, mukavan erilainen ystävänpäiväruno.
Ystävyydestä saamme voimaa.
Ystävyys kantaa
Totta. Valkoisen nähdäkseen on tarvittava kaikki muut värit. Sävyjen rikkaus leimaa tätä 'rajat ylittävää' runoa, joka on lukemistani ystävänpäivärunoista yksi kauneimpia sanomansa vuoksi.
Hieno ja eritoten tuo viimeinen rivi.
Sivut