ja yhtä aikaa on mielessä lapsuusmuisto
ensimmäinen leivänpaahdin
ja tuoksu pehmeän ruisleivän
ajatus siitä, miten jakolasku lasketaan
ja ripaus oikeudenmukaisuuden alkeista
siinä missä elämä on tässä
katson kuvaasi hetken
ja sitten itseeni
siinä missä elämä on tässä
muistan hymysi pienen
ja sitten meidät
missä olemme vain kaksi leivänmurua
mutta sentään meille tärkeät
ja tästä se alkaa jälleen
hymy nousemaan kasvoilleni
jonka jälkeen minulla ei ole sanoja enää.
14.1.2018 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aina ei sanoja tarvita, tunne on tärkein.
Sivut