Näen kravatteja kauloissa
kuristavia pään jatkeita
sanovat minulle eleillään
sanovat minulle katseillaan
älä puhu meille
älä avaudu seuralaisillemme
mene pois huomauttamatta
mene toista puolta tietä
älä kysy rahasta
miten olet lisääntynyt
älä kysy tehtaasta
jonka olen halunnut sulkea
puhu uudesta ajasta
puhu katuvaloista
älä kysy terveydestä
älä kysy huolista
ole hiljaa ja ole viisas
ole hiljaa ja ole onnellinen
minä tiedän
kuinka vähän tarvitsen
© HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yhteiskunnallista pahaa oloa, hyvä runo
On oikeastaan ihan hyvä juttu, että saa itekseen pollotella. Antaa vaan monen kaltaisten ohitse tallustella.
Kuvaa aikaamme ja ihmisen itsekkyyttä. Osuva.
Täyttä asiaa, kyllä kyllä.
" Wise men, when in doubt whether to speak or to keep quiet, give themselves the benefit of the doubt, and remain silent. "
Niinpä.
Maailma on muuttunut, ihmiset välinpitämättömämpiä kuin ennen.
Palvovat rahaa, jopa lääkärit!
Kantaaottava runo, minusta HYVÄ sellainen.
Nimeä vähän mietin...
Tämä saa miettimään. Herätti parikin tulkintaa kyseinen runo. Vallan mainio
Juuri noin !!
Olisiko viimeisen säkeen muoto paremminkin
minä/me tiedän/mme
kuinka vähän tarvitset!
Minulle tämä kuvaa nykymaailmaa, sen ihmistä.
Joskus, joinain pieninä päivinä, se ohitus tuntuu helpottavalta, katsoo kumman näkökulmasta vain.
Sivut