Istun ulkona
avaran taivaankannen alla
varpaat kahleista vapaana
vihreällä nurmikolla.
Kuuntelen linnunlaulua,
tuulen hiljaista huminaa
ja katselen tämän maailman
ainutlaatuisen kaunista
elämisen kuhinaa.
Miten pienistä asioista ihminen
voikaan tulla onnelliseksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tähän minä yhdyn
miten miten kaunis ja
koskettava runo
Totta.
Joskus on hyvä pysähtyä ihmettelemään näitä elämän pieniä onnen aiheita.
Elämänmakuinen hetki.
Aivan totta!
Miten pienistä asioista voi tulla onnelliseksi, mutta hetkessä voi tilanteet vaihtua itsestä riippumatta.
Luonto rentouttaa ja rauhoittaa.
Erittäin ihana runosi tunnelma.
I like this ! ; )
No mutta onhan se niin,
että juuri pienet hetket tekevät elämästä
tärkeän, antavat voimaa ja iloa.
Onnellisuutta.
Ihana runo, kuten ihan kaikki muutkin runosi.
Lämmin kiitos lukunautinnoista.
Osaat jälleen ilmaista asian niin kuin sen itse ajattelisin :)
Ihan liikaa naamakirjassa olen viettänyt :)
Etsin kauan *tykkää* nappia mistä painaa, kunnes tajusin, että "hei se pitää ihan omilla sormilla kirjoittaa"...
Eli TYKKÄÄN!
Niinpä.
Ihanan onnellinen, seesteinen tunneruno.
Hieno! Juuri ne pienet hetket auttavat näkemään elämän kauneuden, siitä saa voimaa kohdata huominen. Näitä hetkiä koko ajan.Pienet asiat ovat ne isoimmat.
niissäpä se, suurin onnenkantamoinen on, pienissä asioissa - hieno on myös runosi!
Sivut