Jos voisin olla riippumaton kaikesta,
asua huonetta, jossa ei ole kattoa,
ei seiniä.
Jos voisin kulkea ajan ulottumattomissa,
metsiä ja vesistöjä,
kuunnella aaltojen kuohuntaa
luodon rantakallioon,
katsella vuoren huipulta
lumipeitteisiä huippuja
kaikkialla ympärillä
ja kimaltelevia järviä laaksoissa.
Jos voisin olla maaton,
ei omaa lippua,
ei omaa sukua,
vain hengittää
ja kuunnella sydämensä lyöntejä
puhtaassa, avarassa maailmassa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jospa. Tämä runosi osuu kyllä nyt niin omiin tunnetiloihin että ohhoh. Kaikki kaipaa joskus. Ja onhan se huikaiseva ajatus. Olla vapaa. Noniin. Hieno teksti. Pidän paljon.
Sivut