hän pudotti painoaan,
käveli yli viimeöisen teräsjään
luodolle
jota niin rakasti
ohut etäinen hahmo -
katselin sitä hentoa kulkijaa jäällä
ja varoin sulkemasta silmiäni
kun ne katosivat hetkeksi silmistäni
etäinen luoto ja sinne kulkija
usvaan sisään
tuuli nousee
sumu hälvenee
ja ne ovat poissa
luoto ja kulkija
edessä vain aava jäinen järvenselkä
jonka yli kevyt lumi pyyhkii
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tykkäsin paljon, kiitos.
Sivut