VIERIVÄT KIVET

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
912
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.2.2025 14:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Hylätyn soramontun reunalla
horjuu kaksihaarainen koivu.
Soraääni harjun sisällä:
karkea sora valuu alas rinnettä,
pienet kivet vinhasti vierivät
montun pohjalle.

Tapahtuneesta joukkojen siirrosta
harakka räksättää uutisensa
sammaloituneen kivenmurikan päältä.

Seuraa hiljaisuus.
Koko maa on varpaillaan.

Koivu on vaaravyöhykkeellä.

Se seisoo siinä enää 
vain yhden juurihaaran varassa.

Mitä tapahtuu?

Sen saamme tietää 
seuraavassa jaksossa.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan mainiota, lukija jää odottamaan lisää. 
Jaa, mitenköhän tossa tulee käymään.. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot