SÄLEKAIHTIMIEN RAOISTA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 12.1.2025 19:37

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
Sälekaihtimien raoista saapuu valoa.
Aurinko on laskenut silmien tasolle.
Syksy katsoo taakseen
tuleeko kesä jäljessä.


Sinne se jäi - jääköön!


Kesä meni kevyesti,
tanssien ja hypellen
niityn kukkien reunustamaa polkua.


Pöydällä seisoo pullo roseeta.
En maista siitä vielä.
Katson pullon läpi
puuta ikkunan takana,
sen lehtiä.


Ne punertuvat,
ujostelevat,
puu ei tahtoisi vielä riisuutua
alastomaksi
sadetuulen hyväiltäväksi.


Monella tapaa olen nähnyt
lehdet, hennon vihreyden
ja tumman täyteyden,
tyynen odotuksen
ennen syysmyrskyä.


Tämä on viimeinen tapa.


Otan hörpyn pullon suusta,
pyyhin kostuneet huuleni
paidanhihaan
ja suljen kaihtimet.




 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno runo. Tykkään.
Esim.tuollainen tunne voi tulla iäkkäänä yksinollessa kun katsoo elämää taaksepäin että eteenpäin mitä voinee olla huominen. Hyvä runo !
Paljon kertovaa tekstiä, joka ikäänkuin janoaa jatkokertomusta <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot