PALJASJALKAINEN PAIKKAKUNTALAINEN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
912
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.2.2025 11:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 


Lähettämätön kirje on hänen povellaan,
joka on vastaus kirjeeseen,
jonka hän sai viisitoista vuotta sitten.

Nyt hän on saanut vastauksen valmiiksi.
Viisitoista vuotta kesti sen kirjoittaminen.

Hän harhailee kadulla, etsii tuttuja paikkoja.
Mutta kaikki näyttää muuttuneen,
korkeita betonimuureja ja lasipalatseja
puutalojen tilalla. 

Vielä tarkistus,
että vastaanottajan nimi ja osoite on oikein;
ne hän muistaa, eikä niitä hän unohda koskaan.

Mutta lähettäjän nimi ja osoite puuttuu vielä kirjeestä.
"Kuka minä olen, missä asun?"
hän miettii.
"Olenko minä kadottanut itseni?"
Hän katsoo vielä kerran vastaanottajan nimeä
ja hätkähtää ajatustaan.
"Entä jos hän onkin jo kuollut"
 
Hän kulkee eteenpäin ympäristöään tarkkailen.
"Katu kyllä tuntuu tutulta,
mutta postilaatikkoa ei enää ole siinä missä se joskus oli sijainnut!
Matalan, valkoiseksi maalatun puutalon seinässähän sen piti olla.
Viisitoista vuotta sitten täällä oli sellainen talo,
jonka pitkän räystään alle pääskyset tekivät pesiään
ja pihamaalta kuuluivat kimakat lasten huudot."

Vastaantulevat kulkijat katsovat päätään puistellen:
Pahastipa näyttää olevan eksyksissä,
Noin vähissä vaatteissakin kulkee
kirjettään rintaansa vasten painaen
tässä viimaisessa ja koleassa ilmassa.

Eihän se mikään kaunis näky ole!
Tulisi nyt joku
ja korjaisi sen pois;
antaisi joku ystävällinen sielu
vaikka takin sille päälle,
tai edes kengät jalkaan!

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava kertomus, onnellista loppua odotellessa.
joskus ihminen herää liian myöhään -
mikä lie ollut kirjeen sisältö
- hieno kertova runo ajasta ennen älypuhelinta
vaikka ajan muutos onkin läsnä

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot