VALINNAT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 15.1.2025 20:48

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 


            Ei tietä,
   eikä tien piennarta enää voi nähdä.
                  Lumi peittää  kaiken.


Kadotat lumen valtaaman tien
           ja kahlaat umpihangessa
                             kaikki suunnat kadottaneena
                                  vain etsien
                                          maailman reunaa,
                                               pääsyä pois.


                    Mutta hän, joka kulki kanssasi,
                                silloin kun tie oli selvä
                                       kohti selkeää päämäärää
                                                   uskoi yhteiseen huomiseen,
                                      ja poikkesi yllättäin suunnasta,
                        löysi asuinkelpoisen autiotalon,
                                       pudisti talvitakinsa lumesta,
                                sanoi: "Tätä en enää tarvitse"
                             ja ripusti sen eteisen naulaan,
                       vaihtoi päälleen mukavamman asun,
                                 lämmitti taloa
                                         ja synnytti lapsen sinulle,
                                                   kulkurille,
                          sekä siinä sivussa 
                                      lasta imettäessä
                                 myös maukkaan aterian,
                                           itsellensä.
       
                                Ei hän sinua unohtanut,
                                       ruokaa oli myös sinulle.


Etkö kuullut, kun hän kutsui sinua,
   huusi lumituiskun sakeaan hämärään:
          "Tule jo, tule,
                  ruoka jäähtyy tällaisella ilmalla!
                       Tule jo!"


Sinua ei vain enää kuulu takaisin,
              ei aamiaiselle,
                           ei välipalalle,
                                   ei päivälliselle.

    Sinä kuljet jo kaukana.       
                    Et enää ole
                                kuulomatkan päässä.

                                         -----

Hän tahtoi rakentaa teille yhteisen kodin,
         mutta sinä kahlaat umpihangessa
                              kohti  jyrkänteen reunaa.


                       Ennen kuin sinne ehdit,
                                    nälkään taipaleesi katkeaa.




 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ainoita kertojaan vaikuttavat tekijät kuvastavat eläytymisiä, mistä mihinkin minnekään päästään tai jaloistaan ehtii, kerkiää tai joutaa jostain syystä, harvoin mielestään kuitenkaan omasta, maasta kuitenkin pois jonnekin, usein toivotaan, oletan. Kenties joku muukin. Edelleen... jos mahdollista, kuitenkin hetkeksi vain.
Syvältä kouraisevaa, elämän makuista kerrontaa.
Vahvaa kaipuuta

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot