Päättäväinen viima kerää
partaan hyistä huurretta,
jota joulusanoman lämpö
tuskin jaksaa sulattaa.
Yksin yössä, peloissaan
avaa matkaa joulupukki.
Susien ulvonta
pimeää viiltää.
Juokse poro, juokse
lasten luokse,
lasten!
Kauhusta kiiltävät
kellokkaan silmät,
pyrynä perässä
nälkä läähättää.
Laukkaa hirvas, laukkaa
lasten vuoksi,
lasten!
Suuren kivun vaivat
raadellun uuvuttaa.
Hurmenoro huppeloi
hankeen haavan piirtäin
Pulkka kaatuu,
pukki kylmään nääntyy,
lahjat peittyy nietokseen.
Lumiliinalle katettuna
hukkien jouluateria
Aavan yllä ulvonta
joulurauhaa julistaa.
Selite:
Taas (vielä tämänkin kerran) julkaisen vanhimman runoni, joka löytyy oikein kirjaan painettuna eräästä runoantologiasta 1983. Se on kirjoitettu ehkä muutamia vuosia aiemmin. Oikein hyvää joulua kaikille, vaikka luonto onkin julma.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut