Maalla

Koskettavaa, joskus on hyvä käydä synnyinkodissa.

Tää on hieno mun mielestä, eläydyn riveihin, mieli kulkee jonnekin lapsuusmuistojen maisemiin, kotipihaan. Kolme vuotta sitten muutin lapsuuskodin lähelle ja on ollu terapeuttista kulkea niissä maisemissa, joihin liittyy paljon laiminlyödyn lapsen kipua mutta myös hyviä muistoja. Runo vei ajatukseni myös isän vanhempien kotiin maalla, siellä niitä maitotonkkia, pienelle pojalle oli sekin elämys (tai ainakin kokemus) kun liukumiina pursui varpaiden välistä, paljain jaloin kesämetsässä, missä lehmätkin kuljeskeli. Tykkään erityisesti tuosta kohdassa, jossa kitarankielten näppäily ja sävelet vastaa johonkin totaalisen "sanoittamattomaan" osaan, se tuo runoon koskettavuutta ja täydentää muistojen maisemissa kuljetun polun.