Punainen iso paita ja liian suuri pää
Aamuisin kumpainenkin täynnä pelkkää tyhjää
Pelkuri ikuisella pakomatkalla, tyhjyydessä ei ole tunteita
Elämä vastassa jokaisella asemalla, yrittänyttä ei täällä laiteta
Vapauden kaipuu tarpeista suurin, uusin lämpimin huulin
tukehtuu, ilma savuksi muuttuu, harmaantuu
Hengityksen uupuessa vaellus jatkuu
En tahdo vankilaan kotia rakentaan, en olla
vastuussa vaikken täysin vastustakaan, Elämää
Älä yritä omistaa, älä pakota taas katoamaan.
Anna mulle mun vapauteni ja mä lupaan,
saat osan siitä. Väsynyt juoksemaan, Rakastan sua
vaikkei se mihinkään riitä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella, levoton tunnelma runossasi, kukapa haluaisi roikkua löysässä hirressä vapautensa menettäneenä, rakkauskin viihtyy paremmin avoimella kämmenellä kuin nyrkkiin puristetulla, runosi sanoma koskettaa, jos on riittävästi rakkautta voi luottaa toiseen vaikka sitä ei kokonaan voi omistaa, osuvasti runoilet vaikeasta tilanteesta