Ensimmäistä kertaa
rakkauslaulujen Hän
silittää liian lyhyttä tukkaani
ja pitelee
kuolemastani kylmiä sormia
omissaan.
Ja minuun lämpö tarttuu hitaasti,
valo polttaa mörköjäni
Etsiessäni itseäni huuliltaan
Minä palaan.
Minä opin tuntemaan.
Minä olen, vihdoin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan herkkä, rakkaudentäyteinen runo <3
Aika hienoa tunnelmien kontrastia tässä runossa. Tuli melkein kylmiä väreitä...