Muistelen päivää
jolloin olin täynnä onnea
Tunsin maailman suurinta rakkautta
sisälläni
ympärilläni.
Tunsin että ihmiset rakastavat minua
juuri sellaisena kuin olen.
Olinhan kaunis, hymyilevä,
kaikin puolin rakastettava.
Luulin vihdoin löytäneeni ihmisen
joka välittää siitä
mitä olen sisäisesti.
Olen muuttunut paljon siitä päivästä.
En ole enää kaunis, en rakastettava.
Sisuksiini on muuttanut Katkeruus,
ja Ikävä aitoa rakkautta
joka ei välitä ulkokuorista
vaan aidoista, olemassaolevista tunteista.
Voin vain toivoa
ja yrittää kanssasi
jatkaa
muistaa lupaukset myötä- ja vastoinkäymisistä
Ehkä me kumpikin voimme muuttua.
Niin sen täytyy tapahtua...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
