hiljainen tyyni aamu
rikkumaton rauha ulkona
ei edes kuura tipu, kaikki hiljaista
kuin tämä pikkui kyläkin
vain jokunen vanhus
aamulääkkeensä ottanut eläkeläinen
hapuillen sanoja paperille, runoksi
unohdettua proosaa
vaan jospa tormuuttaisin ulos
vauhdilla pipoa päähän runnoen
huutaisin hiljaisuuteen ja kuuntelisin
noteeraako kaiku, kaikkien sanojen
lahjomaton kriitikko
aha vastais
vielä joskus...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuntuu hyvältä ajatella, että kukin valitsee (vaikka ei valintaa huomaisikaan) hetki voi yllättää monin tavoin, ehken voimia antaen,
mahdollisesti juuri hiljaisuudellaan puhutellen
taivaalla tähtiä tuhansia
Sitten runominä kaiken kokemansa jälkeen syventyy omaan itseensä, muka unohdettuun osaan runoilijan sielua joka kuitenkin yhä sykkii.
Hiljaisuus, kaiku ja kokonaisuus on minun mieleeni. Ihanaa, kun kirjoitit ja toivottavasti pidät kynäsi terävänä jatkossakin.
Kiitos lukuelämyksestä.
Makee fiilis jäi runosi ilkikurisesta uhosta.
Runon nimi just sopiva.