sumuinen hiljaisuus

Runoilija kaiziko

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 26.3.2008
Viimeksi paikalla: 21.10.2024 5:10

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
5.7.1955

 
Sumuinen aamu , ahtaan sakea
näyttää silti valolle tien
kun kylässä syttyy lamppu 

harmaantunut valon tie
ajatuksille sopiva kulkea
etsiä seuraa, kysellä kuulumisia
ja joskus ne saattavatkin kohdata

toisensa

harmaantuneet ajatukset
tervehtien, hajoten tuuleen.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvä kuitenkin, että jonkinlaista ajatusta on aina.
Kiitos! Tahtoo vain ajatus jo hiipiä oikeastikin.
Suurin vimma on laantunut. Hyvä niin.
Harmaantuminen luo syvyyttä. Tästä tuli jotenkin turvallinen olo.
Kiitos! Kyllä nämä seudut hiljenevät. Tuovatko sitten mitä tullessaan. Nyt vielä saa tuntea turvallisuuttakin josta kerroit. Toivotaan sille jatkoa.
Tässä runossasi huokuu se sumuinen hiljaisuus, mutta lauseiden sisällä on paljon sellaista mitä ei voi/halua lausua ääneen. Ehkä ikävää, kaipuuta johonkin - en tiedä, mutta niin minä tunnen. Jokainenhan kokee lukiessaan erilaisia tuntemuksia, nämä olivat minun. 

Syytä varmaan siksikin, että omia tunteitani olet tietämättäsi ujuttanut mukaan näkymättömäksi sanoiksi ja lauseiksi.

Kiitos lukuelämyksestä, hyvää ja värikästä syysaikaa sinulle. 
Kiitos!
Kyllä siellä "niitä" tuntemuksiakin löytyy, tuo hiljaisuus mikä on nyt ja näkyvissä, sen tuntee.
Ne asuvat sielussa, niiden kanssa on tehtävä sinun kaupat.
Toissapäivänä oli maa valkoisena aamulla ja viikko sitten satoi lunta reippaastikin, mutta nyt +9. Ja aurinko raottelee pilven riekaleita. Se on voimaa antavaa ennen kaamosta.
Mukavaa viikonvaihdetta ja tulevaakin!
Hieno runo
kuin lämmin minttukaakao tuulisena syysiltana.

 
Ja tämä aamu alkoi valoisana sinun sanoistasi.
 Tämä lämmin virtaus antaa voimaa paljon.
Kiitos!
Kiitos! On ollut kyllä sumuisia aamuja ja lämmintä täälläkin. Uskomattomia kelejä. Kun noutaa kirkkaan otsalampun kanssa puita liiteristä näkee sumun kuin käytävänä. Jäiset mättäät sulavat soilla, ja karpalot ehtivät mehukkaiksi. Muutosten aika.
Tässä on jokin tunnelma...
Haurasko?
Jotain jonka voi tuntea sunnuntaiaamuna kirkkotiellä, hautausmaan kupeella.
Ajaton ja kaunis.
Viihdyn tässä.
Kiitos!
Aika kulkee niin suurin muutoksin eteenpäin, ettei ehdi siihen mukaan (omalta kohdalta). Rauhattomuus, ilmaston hyvin näkyvät muutokset, ihmisten muuttuminen myös, ne näkyvät. Ei enää ollut edes kaunista ruskaa muualla kuin teillä siellä.
Niin se meni. Vain valo on samassa rytmissä.
(ei näitä sais ajatella)
 

Käyttäjän kaikki runot