Joskus

Runoilija Neiti Nöttönen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 2.11.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Rakastan aamuja. Pelkään pimeää.
 

Mä oon niin tyhjä
Käpristyin kokoon kuin muovi tulessa

En kuule enää kuiskauksia
Tai aaltojen liplatusta

En näe enää auringonnousua
Tai tuulessa huojuvia koivuja

Kuin satavuotinen uni

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Voi että, ihastuin tähän. Koko runo on niin koskettava.

 

Käyttäjän kaikki runot