Miten joskus tuntuukaan
Yön pimeinä hetkinä
kuinka rakastan kaikkea.
Rakastan rauhallista, syksyltä tuoksuvaa hetkeä
viileää tuulta,
tähdetöntä taivasta,
naapurin tupakoivaa miestä
jota välttelen,
väsynyttä rytmitöntä olotilaani.
Miten joskus tuntuukaan
kuinka rakastan kaikkea,
kaikkia maailman ihmisiä,
raakuutta ja ironiaa,
rakastan rakkautta ja romantiikkaa,
sanattamootta ja melua,
kauneutta ja rumuutta.
Selite:
Vähemmän runonkaltainen, kuin kuvailuni tästä hetkestä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Häiritsevät tekijät on sivussa,
vain olennainen esillä yössä,
siitä se johtuu.
Persoonallinen ja omalla
tyylillään suuri Runo, jossa paljon
hyvää.
Tykästyin tähän kovasti.