oigfxghjk

Hymyile tyhmänä, kyllä ne ymmärtää.
Älä myönnä mitään kellekkään,
muuten turpaasi saat ja kaadut maahan makaamaan.
Anna heille jotain itsestäs, mutta muista pitää kulissia yllä,
koska ethän sä halua että jäät kiinni ikävästä, ethän?

Tunteeton elämä luo susta kylmän ihmisen,
asennevamma kruunaa koko pakkauksen,
ja sä tykkäät itestäs, sä tykkäät olla se kusipää.
Sä rakastat sekottaa pakkaa ja manipuloida ihmisiä,
mutta voi luoja kun joku erityinen tulee sun elämään,
hurmaa ja leikkii ja rakastaa ja saa sut muuttumaan ja syttymään,
mut sitten se katoo kun kyllästyy ja sun maailma särkyy.

Sä tiedät miltä tuntuu satuttaa toista ja näät miten helppoa se on satuttajalle,
sä pääset samaan makuun ja alat surmaamaan esteitäs, helppoja ja tyhmiä ihmisiä.

On helppo jättää ennen kuin sut jätetään ja sä tiedät sen,
mutta kun uus erityinen tulee maailmaas niin uskallatko kokeilla onneas vai juoksetko karkuun kuin jänishousu koska pelkäät kohdata tunteitas, pelkäät rakastua, pelkäät sitä surua ja tuskaa.

Unohdat ajatella että mitä jos sitä paskaa ei tulekkaan,
mitä jos tää tarina päättyykin hyvin,
mitä jos tapasit vihdoin sen oikean, sen rehellisen ihmisen?

Sitten se puukottaa sua selkään, jättää verilammikkoon makaamaan, eikä todellakaan ala sua pelastamaan.
Sä manaat tyhmyyttäs, manaat aivojas, ne huijas sut rakastumaan.

Aloitat uudestaan oravanpyörän, ajallas sokaistut taas ja luotat liikaa, luotat liikaa sydämees ja sitten se taas särjetään.
Koska tajuat lopettaa toiveiden luomisen, koska sä ymmärrät ettei elämä mee niinkuin Disneyn saduissa, koska sä tajuat olla se joka juoksee karkuun kun on tosi kyseessä?