Valkoinen väri tekee hulluksi
ikkunakin on avattu auringolle
Valo saa pian oksentamaan
pitää laittaa verho kiinni
Tyhjä katse kattoa kohti
kohta varmaan kuuluu romahdus
kahlittu sänkyyn peitto korvissa
ruoka teki huonon olon
Peili valehtelee taas vaihteeksi
taivas kutsuu siivet eivät lennä
Laihat kädet pyytävät apua
kylkiluut näkyvät pitkälle kilometreissä
Silmissä pyörii se huvipuisto karuselli
sormissa ne kovat talven pakkaset
Verisuonet eivät solise kesän tahdissa
ihokin oli sokeria vesilasissa
Ihanaa taas yksi kilo poissa
albumissa on sitten lisää kuvia anorekstiasta
Huomenna murehditaan taas
ja piirrellään synkkiä ajatuksia itkien
Selite:
En halua kommentoida koska voitte varmaan lukea itse.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kielikuvasi ovat niin taidokkaita: kauniita, rikkirepiviä, lohduttomia, persoonallisia... hei, sinä osaat!
Hui:o tää on aika koskettava.<3
Luin runosi viiteen kertaan. Runosi on kuin mosaiikki, hienoja pieniä palasia, joista muodostuu suurempi kuva anorektikon maailmasta. Onnistunut runo, joka kuljettaa lukijaansa eteenpäin kuin puro! =) Hyvä!
Hienosti olet kirjoittanut tästä koskettavasta aiheesta. todella hieno <3
Surullinen, kaunis kuva sairaudesta. Upeasti kirjoitat!
Taidokkaasti kuvaat anorektikon tuntoja.
Huikaisevia kielikuvia, riipaisevan koskettavia.
Anoreksiaa ei soisi kenellekään koskaan...
synkkiä ajatuksia... mut hyvä! siitä huolimatta.
Synkkä... En osaa sanoa muuta.
Synkän todellisuuden tuot hyvin esiin.
koskettavaa luottevaa <3 *halii*
Koskettaa henkilökohtaisesti, muistat varmaan miksi. Riipaiseva on runosi.
Sivut