minä itken eläimen kyyneliä rehellisiä
sillä maailma jonka tunsimme on muuttunut
eikä mennyt aika voi palata
haudat täyttyvät ihmisistä jotka eivät kuolleet
polttavalla aavikolla jolla he vaeltavat
ei kuollut puu enää suo varjoaan
ilma henkii sanoja joita emme ymmärrä
vieraat koneet katsovat meitä vihaten
odottaen viimeisen taikuuden kuolemaa
luomisen silmä on sulkeunut
ainoan tarinan kertoja nukkunut
soittaja sormeton nyt vaiennut
minä itken eläimen kyyneliä rehellisiä sillä tuntemamme maailma on tullut loppuun eikä mennyt aika koskaan ollut
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tarinanomainen runosi sykkii surullisia mietteitä nykymaailmasta, pidän tavastasi kertoa
tykkään tämän runon tunnelmasta ja sanomasta.
älykäs, voimakas, kielikin on ehkä hitusen vanhahtavaa
ja sopii siksi teemaan.
mahtavaa.