Olen rakastanut kesää aina
julkeaa, kaikesta riisuvaa
pakahduttavaa ja värikästä
niin kaunista että itkettää
Olen rakastanut kesää aina
Silti kesä on aina tuonut kivun
niin kauan kuin saatan muistaa
Raastanut ihoni rikki
Kivittänyt sydäntä
Juoksuttanut jalkoja
Kuristanut niin etten voi hengittää
Kun sitten on saapunut syksy
Seuraava ja seuraava ja seuraava
Minä olen taas samoista paloista koottu
Peilissä samat kasvot
Silti niin vieraat, koska emme tunne vielä
Uuden syksyn myötä astun tuuleen
paljastan ihoni
- sydämeni
Ehkä seuraavien lehtien pudotessa
voin olla onnellinen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit