Tuuli kääntyy pohjoiseen
saapas maahan sohjoiseen
painuu päällä raskas taakka
matka kotiin, pitkä tie
Leipäni on maailmalla
joskus ehkä kiven alla
vuokses raadan siihen saakka
kunnes luokses, tieni vie
Ennen savotta ja uitto
pöytääni mun ruuan toi
nyt vain rekka sekä moto
keskenänsä ahkeroi
Kortisto on nyt jo tuttu
nälkä siellä lähde ei
joskus pöytään laiha huttu
tie kun leipäjonoon vei
Jälleen päättyi pätkätyöni
matkalla nyt kotiini
jaksa hetki nauraa naakka
vielä matkaa, vähän lie
On mutka viimeinen
näkyy mökki punainen
silmissä nyt ilon kyynel
päättyy pitkän pitkä tie
Mä voimaa susta saan
kun pääsen luokse sun
sä autat jaksamaan
oot voimavara mun
On koti lämmin, rakkainpani
tärkeinpäni mun
en muuta kaipaakkaan
täällä viihdyn ainiaan
Selite:
Piti tulla runo, menikin lauluksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
