Valkaistut liperit

Runoilija Jeremias S

Liperit roikkuvat kiltisti kaulassani
ja vilkuttavat vastaantulijoille
uskollisella hartaudella

Minä kiirehdin elämäni naisten luokse
ja he löytävät hetken aikaa minut

Huulipunatut liperini oksentavat
hautausmaalla
ulkoa opittua lohdutusta niille joilla
ei ole enää ketään
Enkä minäkään halunnut kohdata heitä

Tahdon avata koko vinttikoirani
ja näyttää kuinka tyhjä olen uskosta
Ihmiset näkevät minun papinkaapuni
mutta Jumala on kiinni vain vaatteissani

Minussa on levypeltiseppä
joka ilkkuu sovinnaisuudelle
tanssii rakkaudelle
ja unohtaa kymmenen käskyä

Ja valkaistut liperit hymyilevät aamulla
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeasti kirjoitettu. Täytyy muistaa, että pappikin on ihminen.
Ei kai se robottimainen käskyjen noudattaminen kenestäkään hyvää sielunpaimenta tee, tai edes hyvää ihmistä. Mutta lähimmäisenrakkautta pitäisi löytyä, ja ainakin tahtoa uskoa.
Runostasi tulee eittämättä mieleen pari Hectorin biisiä " Olen hautausmaa " ja " Lumi teki enkelin eteiseen ".
Hieno, moninainen runo.
Aito sydämen kristillisyys on vahva turva kaikissa elämän tilanteissa.
 

Käyttäjän kaikki runot