sateenkaari

Runoilija Jeremias S

minä rakastan metsää
puiden vietteleviä silmiä

näen punertavan rauduskoivun
nuoruuden rakkauden
kevään lumi sulaa pois
valkoiset lehdet kuusen oksilta

rakastun männyssä
ruskea karheus
aikaan joka pysyy juuret maassa
kallioissa
sinut minä tunnen

silmäni kuulevat tervalepän
kiiltävät lehdet talvisena päivänä
pakkasen tuulessa
muuttolintujen keväinen marssi
sytyttää minut

auringon säteisiin en kyllästy
katajan oksilla
sinisten marjojen kutsuun

sateenkaari etelästä pohjoiseen
joka puussa minun
rakkauteni laulaa väärin
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa, upeaa ja kerran vielä upeaa! Toit keväisen kangasmetsän suoraan kotiini.
Kiitos sanoistasi!
Tästä mie kyllä tykkään.
Kiitän!
Upeaa, vain viimeinen sana jää mietityttämään.
Kiitos! Minä en taida osata kirjoittaa onnellisesta rakkaudesta.
Osaat todellakin kirjoittaa, mistä tahansa.
Hieno runo :) 
Kiitos sinulle palautteestasi!
Hieno, upea, kaunis rakkaudentunnustus metsälle. Viimeinen sana jäi minuakin mietityttämään. 
Kiitos!
Hieno runo, sanoo tämä metsän tyttö.

Rakastan minäkin puita, niiden hengityksestä
saa Paljon voimaa.

Mutta miksi rakkaus laulaa väärin,
en nyt osaa yhdistää runon antamaan tunnelmaan..
Tässä on jotain niin kaunista, että kyynel vierähti...
 

Käyttäjän kaikki runot