Sinä surit maailman pahuutta
Olet niitä, joiden kyyneleet
on viattomien kärsimyksestä tehty
Minä surin jalanjälkiä sydämessäni,
joiden sinä et tiennyt olevan
sinun kokoasi
Minä vaalin katseitasi,
rakensin niistä pesän
Haamukipuna hymysi
säteilevät näillä koulun käytävillä
Tämä kevät on minun syksyni
Minun on annettava sinun mennä,
on annettava mennä
Sinä jätit jälkesi sydämeni hiekkarantaan
Minä rakastan niitä vaalien
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Samaistun tähän melko täydellisesti. Pidän tästä. Se on tuskallista.
"Minä surin jalanjälkiä sydämessäni,
joiden sinä et tiennyt olevan
sinun kokoasi"
tuo säkeistö on kovin kekseliäs ja kaunis.
"Haamukipuna hymysi
säteilevät näillä koulun käytävillä"
tuosta pidän myös erityisesti.
"Tämä kevät on minun syksyni
Minun on annettava sinun mennä,
on annettava mennä"
luulen että ymmärsin tuon. kaikenkaikkiaan, hienoa tekstiä. Toiseksi viimeisestä rivistä en tosin pidä, sillä hiekkaranta-vertaus ei ole samaa tasoa kuin muu runossasi, mielestäni. Kiitos tästä.
Samaistun tähän melko täydellisesti. Pidän tästä. Se on tuskallista.
"Minä surin jalanjälkiä sydämessäni,
joiden sinä et tiennyt olevan
sinun kokoasi"
tuo säkeistö on kovin kekseliäs ja kaunis.
"Haamukipuna hymysi
säteilevät näillä koulun käytävillä"
tuosta pidän myös erityisesti.
"Tämä kevät on minun syksyni
Minun on annettava sinun mennä,
on annettava mennä"
luulen että ymmärsin tuon. kaikenkaikkiaan, hienoa tekstiä. Toiseksi viimeisestä rivistä en tosin pidä, sillä hiekkaranta-vertaus ei ole samaa tasoa kuin muu runossasi, mielestäni. Kiitos tästä.