Kuinka kipeästi
kaipaisin syliä
joka lämmittäisi
toisinaan kannattelisi
ja silti en osaisi
olla siinä
olematta varuillani
valmiina hyppäämään pois
jos se osoittaisi
murtumisen merkkejä
olen kadottanut uskon
ja luottamuksen
jos niitä koskaan
on ollutkaan
miehiin
rakkauteen
kaiken pysyvyyteen
eikä siihen taida olla
mitään lääkettä
pinnalta terästä
ja kiveä
aina niin vahva
toisia kannatteleva
yksin pärjäävä
eikä mikään lannista
pakkohan se on
jos muuhun ei pysty
säröt ja herkkyys
on peitettävä
kun ei ole ketään
jolle uskaltaisi
niitä esitellä
etkä sinäkään
näe lävitseni
et kuule sydäntäni
kaipaisin syliä
joka lämmittäisi
toisinaan kannattelisi
ja silti en osaisi
olla siinä
olematta varuillani
valmiina hyppäämään pois
jos se osoittaisi
murtumisen merkkejä
olen kadottanut uskon
ja luottamuksen
jos niitä koskaan
on ollutkaan
miehiin
rakkauteen
kaiken pysyvyyteen
eikä siihen taida olla
mitään lääkettä
pinnalta terästä
ja kiveä
aina niin vahva
toisia kannatteleva
yksin pärjäävä
eikä mikään lannista
pakkohan se on
jos muuhun ei pysty
säröt ja herkkyys
on peitettävä
kun ei ole ketään
jolle uskaltaisi
niitä esitellä
etkä sinäkään
näe lävitseni
et kuule sydäntäni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kuvaava runopohdintasi puhuttelee ja avaa ajatuksia
todellisuuden kosketuksista niin hyvässä kuin huonommassakin
sydäntä raastavaa runoutta
Sivut