Vanhasta uutta

Runoilija Neito68

Käyttäjän <span class="sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Neito68 kuva
nainen
Julkaistu:
555
Liittynyt: 17.11.2008
Viimeksi paikalla: 2.3.2025 11:36

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
16.2.1968
Facebook:

Rakkausrunot ry:n puheenjohtaja 1.2.2014 alkaen.

Kaikille kommentin antaville, jos joskus vaikka unohdan erikseen sanoa, niin sanon nyt valmiiksi, Kiitos!
 


Toinen runokirjani, Alusta loppuun, on ilmestynyt ja sitä voi tilata kaikista verkkokirjakaupoista esim. TÄÄLTÄ :)

Ensimmäinen runokirjani, Täynnä elämää, on myös yhä saatavilla kaikissa verkkokirjakaupoissa, esim. Täällä


Runoissani olevat kuvat, joihin on kirjoitettu päälle, ovat kaikki itse ottamiani.


KIITOS kaikille runoilijaäänestyksessä äänestäneille - neljäs kertaa kuukauden runoilijana muutaman vuoden sisällä riittää, en ole jatkossa enää ehdolla :)

 
Suosittelen:
 
oletus

Kommentit

Erittäin viisaasti ajateltu ja toteutettu pieni tarina <3
Epeli ainakin on vielä melkoisen uuden oloinen, vaikka minä itse olen jo raihnainen vanhus.

Haikea tunnelma,pidän.

runon lopussa iskee suruisuus, niinpä ihmistä ei aina voi restauroida
Tuunaamalla ehommaksi jäsenet ja parisuhteet?  Huonekalun korjaaminen ja uudistaminen helpompaa tai sitten ei?  Hauska kuva/runo, vaikka vähän alakuloa ilmassa onkin!
runosi antaa lukijallesi moneen suuntautuvaa pohdintaa elämän ehdoista,
pidän huomioista ja niiden syvyydestä (samalla myös koskettavuudesta) arvotusten suhtellisuus puhuttelee
 
Kaunis, surumielinen ja kuitenkin toiveikas. Kokonainen tarina muutamassa sanassa. Hieno runo!
Vanhaakin pitää hoitaa kuin entisöidä ... valaa virtaa kulahtaneisiin esineisiin kuin myös yhdessäoloon elämän mausteisiin että lisänä vanhassa vara parempi.... hipaisten ihmissuhde kiemuroitakin.
Pysäyttävää melankoliaa, jättää käsi poskella istumaan hienoille tuoleillesi :)
Sanotaanko näin, että värit ovat haalistuneet ja aikakin kultaa muistot. Elämän vääjäämätön kiertokulku, ajat, värit ja muoti muuttuvat. Mutta tuolissa on ollut ihana istua ja sen antama pehmeys on tehnyt aina positiivisen vireen, se on aina täyttänyt paikkansa. Mitä enempää sitä voisi toivoa, se on aina rakastanut ja antanut kaiken vuoksesi.
Hieno runo/tarina joka vie lukijaansa verkkaisesti eteen.
Kierrätys on muotia ja mikäs siinä :)
Monet kierrättää ihmissuhteita ja se onkin
tuskallista, toisille. Hienoa kuvailua, kiittelee Marle.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut