Sää on viilenemässä.
Merellä villilinnut kokoontuvat lähteäkseen ennen talven tuulia.
Minua pelottaa, miten voin hengittää kun jää peittää kimmeltävän ulapan?
Silti en tahtoisi poiskaan, en halua lentää pois talven viimojen alta.
Kun luoteesta ryntää jäinen tuuli, seison sitä vastassa.
Puskekoon ja repiköön aikansa. Minä pysyn tässä, sinun kanssasi.
Me kumpikin tiedämme:
Aikanaan kylminkin myrsky vaimenee,
aikanaan jäät sulavat,
aikanaan linnut palaavat ja
aikanaan me kahlaamme rantaveteen,
tervehdimme nauraen vapaata merta.
Olethan silloin kanssani, ethän lennä pois
myrskyn alta?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Välittämistä ja yhteenkuuluvuutta vankkana kuin kallio. Ihana runo.
Hyvää syntymäpäivää.
Upea runo..hyvää syntymäpäivää:-)
Tulee ihan kylmät väreet tätä lukiessa.....tää on niiin ihana....oot ihana:))
Upea. tässä on sitä jotain ... Vahvuutta ?
Upea. tässä on sitä jotain ... Vahvuutta ?