Öisin kaupunki kuuluu linnuille
ja muille joiden jalat
eivät aivan koske maata.
Ja kylmä asvaltti,
se viiltää viiltää
talvenpehmeitä jalkapohjia.
Näitä katuja me ollaan vaellettu
jo montakymmentä vuotta
eikä mitään olla opittu
samat ongelmat kun lapsena
silloin kun
halusin liikaa
mutta tein liian vähän
päästin kaikki linnut vapaaksi
ja iltaisin itkin ikävöidessäni niitten laulua.
Kuinka voin minä
joskus jopa vahva kaunis rohkea älykäs
olla näinä iltoina
pieni mitätön harmaa apaattinen murheellinen.
Menneisyyden on oltava väärä vastaus.
Varoitus:
Mikään ei tapa tulevaisuuden onnea niin kuin nostalgia.
Hautaa menneisyytesi hymyt jos koskaan enää haluat nauraa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
