Yön jälkeen
koivun oksalla
pieni pöllö katsoo minua
pää kallellaan
suurilla silmillään.
Mitähän se mahtaa miettiä?
Kuinka ymmärtää maailman?
Syö elääkseen, toisin kuin monet ihmiset.
Onko se siis peto, kun tappaa vain elääkseen.
Ja ihminen taas huvikseen.
Istun kuivalle kannolle ja annan aamutuulen puhaltaa unet silmistäni pois.
Olla hetken osa luontoa, eikä aina sen alistaja.
Pilvet hiljaa liukuu pois, tulee päivä. Olisi aika jo lähteä, mutta minne minun tieni vie.
Nousen viimein ja lähden hitaasti kävelemään, kohti polkua, kohti kotia
Pöllö katsoo perääni, kuin ymmärtäen, että polkumme kohtasivat hetkeksi ja erovat ikuisesti.
koivun oksalla
pieni pöllö katsoo minua
pää kallellaan
suurilla silmillään.
Mitähän se mahtaa miettiä?
Kuinka ymmärtää maailman?
Syö elääkseen, toisin kuin monet ihmiset.
Onko se siis peto, kun tappaa vain elääkseen.
Ja ihminen taas huvikseen.
Istun kuivalle kannolle ja annan aamutuulen puhaltaa unet silmistäni pois.
Olla hetken osa luontoa, eikä aina sen alistaja.
Pilvet hiljaa liukuu pois, tulee päivä. Olisi aika jo lähteä, mutta minne minun tieni vie.
Nousen viimein ja lähden hitaasti kävelemään, kohti polkua, kohti kotia
Pöllö katsoo perääni, kuin ymmärtäen, että polkumme kohtasivat hetkeksi ja erovat ikuisesti.
Selite:
Ps. Tämä on totta. Puu oli kyllä kuusi, kun huomasin sen. Se oli vain metrin päässä, pääni korkeudella oksalla ja suoraan katseli minua. Monia ajatuksia liikkui salamana mielessäni. Peräydyin hitaasti ja kun pääsin kotiini niin, kirjoitin runoni.
Kiitos sinä pikkupöllö.
Minä muistan sinut ikuisesti.
Sinä et ehkä edes nähnyt minua,
mutta jotenkin tuntui, että sinä maagisena hetkenä annoit minulle ajateltavaa. Ja nyt annan sitä teille.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit