Sinä
kerrot minulle
kesäaamun
ihanaa tarinaa
miten aurinko
syntyy aina
sinulle uudestaan
sydäntäsi koskettaa
korkealle
varoen kiipeää
hehkuvat tulikätensä
kuin kotka levittää
raottaa pilvien ovia
vapauttaa valonkajoa
antaa sen soutaa
sinisyydessä uuden
päivän synnyttää
antaa valon kasvaa ja
taivaankannen maalata
Minä silitän sinua
kun aurinko
laskee alas pimeyteen
varjot kuroutuu yhteen
yö heittää tumman verhonsa
hetken se empii
miettii ja viimeistä
valoaan kantaa
ennen kuin
sen hajota antaa
kattojen taakse pudottaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elämän hengitys ja maisema, toiveet todellisuuden parina, misstä täyttymys koostuu, miten unelma muuttuu, tärkeintä on hengitys
ja yhteisyyden avaruus, kyten kirjoitit.