Lumisilla
oksilla
oravien notkeat
ripakinttujalat
oksistossa
mäkihyppyri
hurjat loikat
pölisevä puuteri
lintujen liukumäki
varpaiden alla
jäinen lumitäkki
Tuulen repivät
kylmät kädet
raastavat niskassani
maa upottaa jalkojani
olet lohtuni
lämpöni ja
auringonvaloni
loiske rakkaimpaan
rankakiveeni
Olet silmu
kotikoivussani
pihallani
näky keväästäni
iloiset askeleeni
polku kotiini.
oksilla
oravien notkeat
ripakinttujalat
oksistossa
mäkihyppyri
hurjat loikat
pölisevä puuteri
lintujen liukumäki
varpaiden alla
jäinen lumitäkki
Tuulen repivät
kylmät kädet
raastavat niskassani
maa upottaa jalkojani
olet lohtuni
lämpöni ja
auringonvaloni
loiske rakkaimpaan
rankakiveeni
Olet silmu
kotikoivussani
pihallani
näky keväästäni
iloiset askeleeni
polku kotiini.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nykyään ei runosuoni ole oikein auki. Odotan , että se avautuu ja voisin kirjoittaa tuntien sitä entistä vapauden tunnetta kirjoittaessani. Se olisi mahtavan hyvää terapiaa, varsinkin tänä kurjana aikana.
Ei tämä aika yhdessä mm.koronan kanssa välttämättä luo aitoja tunnepositiivisiä tekstejä mutta väkisin täytyy yrittää,jos ei muutoin.
Mutta - ollaan kartalla kaikesta huolimatta,jollei muutoin niin terapiana. Harrastukset kaikki ovat terapiaa ihmisille mitä sitten harrastavatkaan.
Kaikkea Hyvää Sinulle..."törmäillään" !
Aurinko jo alkoi lämmittää ja lumen kirkkaus ilahduttaa
Lopussa sukelletaan tunteisiin, joko lähestyvän kevään tulosta tai sitten luonnosta inspiroituneena lämmöstä ja rakkaudesta toiseen ihmiseen.
Kokonaisuus limittyy yhteen, kuin palapelin palaset ja voi vain nauttia lukiessa.