Nimetön

Minä teen muistiinpanoja
niiden liikkeistä,
ja opettelen niiden ilmeet.
Mutta niiden en anna,
minua määrittää.

Sinullekin olen vain,
ohikulkija,
mahdoton rajata,
ylipäätään kenenkään.

Menen yli ymmärryksen,
ja lujaa.

Välillä minuakin surettaa,
oma olemattomuuteni.
Kuuluu hyvää ja huonoa ja äärimmäistä.

Pakkasilla ikkunastani vetää kylmää,
suoraan sänkyyn,
ja minä itken kaikkien niiden puolesta
joilla ei ole edes ikkunaa.