Lähipäivät ovat kuin utuisia unikuvia
ja ympärilläni pyöriviä touhuavia naisia.
Letkuja, piikkejä ja koneen piippausta
ja kiireessä hyvinvoinnista huolehtimista.
Muistikuvia menneisyydestä palautuu.
Jossain niistä ryppyinen lapsi parkuu
ja valkoinen hahmo siinä touhuaa.
Sitten pienen nyytin toiselle ojentaa.
Toises hymyilevä nainen verikoetta ottaa
ja painon, pituuden sekä kuulon tarkistaa.
Yölläkin hento vaalea lasinsiruja käestäni nyhtää
ja viel haavan puhdistaa sekä laastarilla peittää.
Hassua kaikki nää kuvat on niin kauniita.
Enkelinkö johdolla olen matkalla kohti taivasta?
Havahdun pehmeisiin sanoihin: ”Hei, herää.”
Yritän varovasti raottaa ees toista silmää.
Kysymys varovainen huulitani: ”Taidan elää?”
Sisar hento vaalean silmiinkiin hymy leviää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi