liian suuri kasvuvara kaataa kipeästi

Ilta

              — se, Maisan mielessä

              rakentunut, loppusilausta

 	vaille täydellinen —

oli kerennyt yön kautta

suunnata kohti 

auringon nousua

siis lähes pilkkuun.

Maisan silmät,

               — isot ruskeat, 

 	voimakkaasti rajatut,

               ja odotuksesta palavat —

niin ne haravoivat 

jo epätoivoisesti salia

etsien Kimiä

              — komea, kiharatukka,

 	tähtisilmä, pehmeät huulet

              ja jäntevä pitkä runko —

tavis Timojen

	— ällöttäviä lääppijöitä —

ja vamppi Vanessojen

	— epätoivoisia tyrkkyjä —

hytkyvästä ja kiemurtelevasta

soitimella olevasta laumasta.







Silloin taivas romahti

ja auringon nousu siirtyi

määrittelemättömään

ajankohtaan…



Kimi.. KIMIIIII!!



Kimillä käsiä..

kuin…

kuin..

mustekalalla..



ja ne kaikki

Tiinan,

sen appelsiini-ihon,

kimpussa…



Hartioilla,

vyötäisillä,

pepulla…



Jopa rinnoilla

viivähtivät

ohi kulkiessaan..



Ennen pilkkua

tulikin piste

ja Maisa 

uiden vastavirtaan

valosta pimeyteen

	—mustekala

	ja se mustepilvi —

pakeni tuota kaikkea

säilyttääkseen valkeat kasvonsa.