”Sinä et rakasta minua!”
Kylmää hohkavat sanat
eivät tulleet kuin ensilumi
liukkaana ja yllättäen
ojaan katolleen vieden.
Olin ne arvannut,
joskus jopa kuullut
tai niin ainakin luullut
ja sinä niitä harjoitellut.
Pystyin kuulemaan mielessäni
ne lukemattomat toistot
arvaamatta niiden määrän,
joilla itsellesi
totuutta taoit
luomastasi materiaalista.
Hurja luku se kuitenkin oli
värinättömästä
ja värittömästä
äänestä
pelosta
värisevien
ja värikkäiden
silmien luomien katseiden
ristituulessa keikkumisesta
päätellen.
Ei tuollaisia suorituksia
kamerat talleta
Mount Leen juurella
tai suuret estraditkaan koe
edes kertaa vuosikymmenessä.
Mietin sitä tuskaa
kiukaan ääressä,
joka korventaa sisintäsi
ja lisään pientä pilkettä
punaisena hehkuvaan pesään
pystyäkseni pieksemään
noista kivistä edes
jotain samaa irti.
Varpaankynnetkin
jo irvistää
ja sääri- sekä rintakarvatkin
olisi helppo suoristaa
tässä kuumuudessa.
Mutta tajuan,
etten näin saa
asiaa oikenemaan.
Siirryn valamaan
itseäni kylmällä vedellä.
Rinnassani kumisee
kuin ukko takoisi patarumpuja
kuuman kylmän kohdatessa.
Niin ja taas sinä
et sitä kuminaa kuule.
”Oletkohan tullut kuuroksi
matalille äänille?”
pohdiskelen syvältä
kumpuavalla tummalla soinnilla
itselleni ääneen.
Varon pyörittelemästä
asiaa mielessäni,
jotten sortuisi
samaan erheeseen kanssasi.
Olenhan nähnyt sen
kasvavan kuin lumipallo
nuoskalumessa
sinun mielessäsi
niin suureksi,
jottet sitä jaksa
pyörittää enää.
Toista lopen uupunutta
tilanne tuskin kestäisi.
Päätän näyttää sinulle
tuntolevyä kaulassani.
”Katso!
Nuo kaiverretut merkit
tässä levyssä
kertovat sinulle
minun,
ei kenenkään muun,
seisovan tässä
eikä missään muualla
niistä lukemattomista
vaihtoehdoista
joita olisi tarjolla.”
”Ymmärrätkö?
Minä olen tässä,
en muualla!”
”Eikö sen jo
pitäisi kertoa
sinulle jotain?”
”Vai etkö tunnista tunnetta?
Enkö minä tunnista sitä?”
”Olen aina luullut
rakkautta
kaiken voittavaksi
kaikkein voimakkaimmaksi
tunteeksi.
Juuri tällaiseksi..”
”Jos tämä ei ole sitä,
niin kerro minulle,
ole ystävällinen,
mitä tämä sitten on?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ns. rakkaus mokoma voi olla joskus melkoisen melkoisen vaikeaselkoinen vyyhti selvitettäväksi.
Upea teos! Rakkaus on kaikki kun sen oikein ymmärtää että mitä se on, mutta kun sen nimikkeen alle laitetaan jo kaikkea mahdollista niin ei ole ihme ettei sitä enään tunnista, eikä tiedetä mitä se on.
Voimakas! Tiukka pusertuva purkaus rakkaudesta, josta kirjoitat. Tämä on niin voimakasta ja avointa sisimmän puhetta, että on pakko yrittää pidättää henkeä, jotta löytäisi sen toivotun lopputuloksen runosi mennessä eteenpäin. Tämä on persoonallinen hieno runo, joka myös tahtoo omansa.
Rakkausruno. Ja hyvä sellainen.
Se, että on paikalla, ei aina tarkoita rakkautta... hyvä runo
Vahvoo on tunne runossais!
Vuan joskus tuntuu ihestäi siltä, ett vastapelur on tullu kuuroks ja sokkeek.
Ite ei nähkoessaan meinoo pysyvä ja syvän takkoo, et korvissa suhkaa.
Minä olen oikeasti tullut kuuroksi matalille äänille... mutta noin voimallisen rakkauden kuminan kuulisin kyllä. Enkä ainakaan toistuvasti väittäisi, ettet sinä rakasta minua! :-)
toivottavasti rakkaus ei epäilyksiin kuole vaan vahvistuu.
Me naiset kaipaamme niin myös niitä rakkauden sanoja, vaikka teot ja läsnäolokin on ihan yhtä tärkeää. Hyvän runon olet taas saanut aikaan.
rankkaa
pidin todella paljon
Ajatuksia herättävä runo,tykkäsin :)
Joko runoilija on sanonut nämä tunteelliset asiat hänelle? Vai ovatko ne vasta suunnitelma...nyt kipin kapin sanomaan ne kasvotusten, kaappaamaan syliin ja suutelemaan koko rakkautenne edestä. Huh, vie mukanaan tämä rakkausruno ;) On se vaikeaa, arjen tuoksinassa kertoa rakastavansa, sitä vaan on ja ajattelee, että toinen tietää tunteeni. Mutta naista ei siten rakasteta. Pitää näyttää ja kertoa, ei ehkä ruusuja joka päivä, mutta ne sanat ja halit, ne kantavat ja ovat suhteen suola ;) Erittäin hyvä runo, kuvailee miehistä luonnetta ja rakastamisen vaikeutta.
Huikeaa tunteiden paloa
Luen tästä suurempaa ajatusmittelöä kuin vain kaksijalkaisten välistä. Elämän suuria kysymyksiä, joissa subjekti voi vaikka vaihtua....sinästä minään.
No jopas jotakin. Nythän olet vääntänyt varsinaisen teoksen. Lähentelee jo rikkaudessaan Laulujen laulua Salomon Korkeaaveisua eroottisuudessaan.
Tämä on upea teos.
Huhuh. Aivan loistava. Pysyy hyvin kasassa pituudesta huolimatta.
Sivut