raahaan rakkautta
kuin aarretta kalleinta
hölmöläisten säkkiä
tyhjääkö täys
tuntuu taakka painavalta
vaikkei avatessa mitään näy
mutta se tunne joka täyttää mielen, joka antaa aavistuksen jostain sulomedestä
sivelevästä aistimuksesta jolloin sinä olet sinä, minä minä ja yhdessä jotain vielä
suurempaa kuin hongat kalliolla joiden juuret ovat yhtä ja joiden latvukset soittavat
samaa tuulikannelta ja ääni, yhteinen ääni kantaa kauemmas kuin avaruuden hyminä
ja satunnaiset myrskyt heiluttavat samaan tahtiin runkoja joissa näkyy elämän mitta kaarnan
ollessa paksuja ja suuria liuskeita rungolla mutta ydin herkkä ja pehmeä malto ja kun sateessa
tuulee, singahtelevat vesipisarat ylle koko laajan tienoon ja niityt täyttyvät kukista joita
ei ole ennen nähty, väreistä joita ei ole vielä keksitty
raahaan rakkautta kuin aarretta kalleinta
kuin aarretta kalleinta
hölmöläisten säkkiä
tyhjääkö täys
tuntuu taakka painavalta
vaikkei avatessa mitään näy
mutta se tunne joka täyttää mielen, joka antaa aavistuksen jostain sulomedestä
sivelevästä aistimuksesta jolloin sinä olet sinä, minä minä ja yhdessä jotain vielä
suurempaa kuin hongat kalliolla joiden juuret ovat yhtä ja joiden latvukset soittavat
samaa tuulikannelta ja ääni, yhteinen ääni kantaa kauemmas kuin avaruuden hyminä
ja satunnaiset myrskyt heiluttavat samaan tahtiin runkoja joissa näkyy elämän mitta kaarnan
ollessa paksuja ja suuria liuskeita rungolla mutta ydin herkkä ja pehmeä malto ja kun sateessa
tuulee, singahtelevat vesipisarat ylle koko laajan tienoon ja niityt täyttyvät kukista joita
ei ole ennen nähty, väreistä joita ei ole vielä keksitty
raahaan rakkautta kuin aarretta kalleinta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
suorastaan parhautta on tämä runo
pidin äärettömän paljon
Sivut