kesäaamun tyyni tilitys!

kait on niin
tänä luojan armoitetun aamun varhaishetkillä
-- kahvikaisa on pörissyt
kuparinen kylki vuodattanut hikipisaroita --
          käki laulanut yön yli hullujaan

kaukaa kuuluu tiltaltin yksitoikkoinen säksätys
viereen aamun äänimatolle
kipuavat punarinta ja mustarastaskin

            hitot minä vanhenemisesta, kamalaa se on 
            mitäs sitä valittamaan, yhteinen juttu
            viisauden pitäisi painaa päätä hartioiden väliin
            askeleen lyhetä eteenosuvien käpyjen pelossa

mutta tässä sitä luimistellaan, verrytellään
olemassaolon äärivuosilla
            taas eilen olisi ollut hautajaiset, hyvän ystävän
            niissä en laukkaa 
            enkä yhtään vähempi rakasta tai ikävöi
            kuin tyrskijät, nuo katuvat pirupaskat
            'olisinpa sitä, olisinpa tätä' ei auta
            antaa lähtijän lähteä, kulkea taivaspolkuaan
            mitä se sitten lieneekin
            pitää halata elävää, ei arkkua

aamu pirskottelee energiaa, valo lisääntyy
keijujenketaleet hukkuvat puitten varjoihin

enkä kaipaa kesätetteria, rantajuottolaa
en tekopyhää seuraa, en kiusaajien
vääntyneitä naamoja 
kulttuuriksikin tällä hetkellä riittää
kahvipannun kuparikyljen hehku

ja sekin vain, mielikuvissa
            moccamaster on alkanut rotista
 
niinpä, sekin, aivan helevetin vanha