jotenkin
ikuisuuden äärellä
sen kuluneet raamit kaulassa
olet sanaton
muttet voimaton
olet mykistynyt
muttet mykkä
olet herkistynyt
avoin, liikuttunutkin
toteamaan taas kerran
miten pienen hetken lapsi oletkaan
nanosekunnin ihminen
vuosituhansien saatossa
keisari Augustuksen
pronssisilmien tarkasteltavana
kutistut
samalla kasvat
oikeaan mittaasi
ikuisuuden äärellä
sen kuluneet raamit kaulassa
olet sanaton
muttet voimaton
olet mykistynyt
muttet mykkä
olet herkistynyt
avoin, liikuttunutkin
toteamaan taas kerran
miten pienen hetken lapsi oletkaan
nanosekunnin ihminen
vuosituhansien saatossa
keisari Augustuksen
pronssisilmien tarkasteltavana
kutistut
samalla kasvat
oikeaan mittaasi
Selite:
loma Roomassa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Ikuisuuden kuluneet raamit kaulassa". Meidän on pistettävä käsittämätön raameihin, niihin samoihin, jotka ovat käytössä kuluneet, mutta ilmeisen käyttökelpoiset, jotta voisimme jotenkin ymmärtää itsemme tässä kaikkeudessa ja ikuisuudessa. Sillä tavoin voimme pysyä järjissämme, vaikka en tiedä mitä järkikään on. Kiinnekohtia on asetettava ja yksi sellainen oli keisari Augustus, jonka aikana kävi käsky, että koko maailma oli verolle pantava. Se oli sattumaa, että hänen aikanaan asetimme aikaan eräänlaisen nollapisteen, ennen Kristuksen syntymää ja jälkeen Kristuksen syntymän. Ilman tällaista kiintopistettä ei meillä olisi yhteistä ajanlaskua, lasketaan se sitten Jeesuksen tai Muhamedin syntymästä.
Nyt on toukokuun kolmas päivä 2024 jälkeen Kristuksen syntymän.
Myös se miten eri käsitteet avautuvat - tässä runossa kuvattiin Roomaa ikuisena kaupunkina ja sen ikuisuuden ääreltä kirjoitus syntyi. Siitä kuinka ihminen tuntee itsensä pieneksi - Joku toinen sanoo olevansa ikuisuuden äärellä ollessaan tuntureilla, meren tai erämaan äärellä tai kuolemankin edessä läheisiään saattaessaan. Miten sen oman pienuutensa voisi toisin kuvata, vaikea sanoa. Toki on itse osa historiaa, osa elämää mutta ikuinen vasta kuoleman jälkeen. Vai liekö sittenkään...
'Ikuisuuden raameilla' runo kaiketi tahtoi sanoa sitä tilaa jossa muistomerkit nyt, tuhansien vuosien kuluttua ovat.
Sivut